Teknisiä ongelmia...

Blogi on ollut hiljainen jo kohta kaksi kuukautta. Syynä tähän katkokseen on ollut tekniset ongelmat kuvien kanssa, enkä pidä kuvattomia postauksia kovin mielekkäinä. :) Toukokuu tuo kuitenkin tullessaan uusia juttuja ja yritän varmistaa myös kuvien pääsemisen blogiin asti...

Angry Birds-kakku

Angry Birds-peli on ollut itselleni tuntematon näihin päiviin saakka ja onnistuin kuitenkin koukkuuntumaan sen maailmaan. Toisen pikkusiskoni syntymäpäivä on tänään ja vihaiset linnut ovat teemana hänen kakussaan. 

Koristeet ovat marsipaanin ja sokerimassan sekoitusta, päällä myös pastaväreillä värjättyä kermavaahtoa, vohveleita ja fanipaloja.

Burberry-laukku

Pikkusiskoni juhli 19-vuotispäiviään maaliskuun alkupäivinä. Inspiraatio meinasi olla hukassa, mutta lopulta kakun pintaan pääsi hänelle tällä hetkellä mieluisa Burberry-kuosi. Toteutus ei totuttuun mukaan ollut ihan onnistuneimmasta päästä, mutta kakku tuli kuitenkin syötyä. :)

Pakkaspäivän pikkuleivät

Ihanaa esitellä välillä jotain onnistunuttakin, lähiaikoina kun nämä leivontahommat eivät ole oikein menneet suunnitelmien mukaan.. Lämpömittari on pysytellyt jo jonkin aikaa kolmenkymmenen miinusasteen paikkeilla, joten mikä sen mukavampaa, kun viettää päivät sisällä leipoen. Kaapissa olevat ainekset innostivat kokeilemaan pikkuleipien tekoa, ja näistähän tuli oikein maukkaita! Suklaana käytetty Maraboun vaniljalla maustettu valkosuklaa Vintervit sopii ihanasti kirkkaaseen pakkaspäivään.

Pakkaspäivän pikkuleivät
n. 20-25 kpl

150 g voita
2,5 dl sokeria
2 munaa
2 tl vaniljasokeria
3,75 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 levy Maraboun Vintervit-suklaata
1,5 dl mantelirouhetta

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen koko ajan vatkaten, lisää myös vaniljasokeri. Sekoita loput kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Lisää lopuksi rouhittu suklaa ja mantelirouhe. Ota taikinasta reiluja ruokalusikallisia ja laita nokareet pellille. Huomaa, että taikina leviää uunissa. Jätä siis hieman tilaa, ettei lopputuloksena ole yksi iso levyllinen keksiä.. Paista 175-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes reunat ovat saaneet hieman väriä.

Pikkuneiti puoli vuotta!

Niin ne lapset kasvaa, meidän vauva täytti muutama päivä sitten jo puoli vuotta. :( Sen kunniaksi oli hyvä tehdä kakku, kun en ole vähään aikaan löytänyt aikaa tai ideoita kakkutouhuihin. Sokerimassan käyttöä tarvinnee näköjään harjoitella vielä kovasti, kun tämänkin kakun kuorrutus tuotti sen verran ongelmia. Vaikka koko keittiö oli tomusokeripilven vallassa, niin silti massa jäi koko ajan pöytään kiinni..

Marsipaani oli uusi tuttavuus tämän kakun teossa, halusin kokeilla hahmojen tekemistä siitä, koska sokerimassasta tehdessä osasten kiinnitys on hankalaa. Oletin marsipaanin suosion johtuvan juuri helpommasta muotoilusta, ja näinhän se taitaa ollakin. Ainoa visioni alunperin tätä kakkua varten oli Niiskuneidin hahmo. Tästä tuli ainakin ihan tunnistettava, mutta harjoitusta tarvitaan vielä. Marsipaanilla en taida kakkuja kuitenkaan kuorruttaa sen maun takia. Sokeri- ja vaahtokarkkimassat ovat enemmän minun makuuni.

Koristelu näytti vähän tyhjältä pelkkien kirjaintähtien ja Niiskuneidin kanssa. Onneksi kaapista löytyi SLY 13:n kierrätysteemaiselta viimeiseltä kierrokselta tulleet kimallegeelit! Lopputulos onkin onneksi parempi, kuin etukäteen olisin voinut odottaa.

Key Lime Pie - Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta.

Olipa kerran neljä limettiä. Limetit lojuivat pöydällä, eikä kukaan tehnyt niille mitään. Sittenpä minä otin ja tein niistä Key Lime Pien. Reseptin kaivelin Googlella ja päädyin sellaiseen versioon, johon ei tarvitse kondensoitua maitoa. Asun niin pienessä kunnassa, ettei meidän kaupoista paljoa noita erikoisempia aineksia löydy. Pettymys olikin lopulta suuri, kun mahtavan makuiseksi mainostettu torttu ei ollutkaan minun makuuni. Pitänee pysytellä tutuissa makumaailmoissa jatkossakin, ettei jää herkut syömättä. Sievä tästä sentään tuli, kerrankin... Ohje kiinnostuneille löytyy Maikkarin Makuja-osiosta.

Churros!

Ollessani esikoisen aikaan äitiyslomalla, arkiaamujani piristi Serranon perhe. Santi-setä toi sarjassa usein mukanaan churroja tullessaan veljensä kotiin aamiaiselle. Olen niitä itsekin halunnut siitä asti maistaa ja sehän onnistui espanjalaisessa ravintolassa. Kotona piti tietenkin kaivella näihin resepti ja testata, maistuvatko kotitekoiset yhtä hyville. Churroja kuvaillaan suomen kielessä usein munkkitangoiksi, mutta aika kovasti eroavat perinteisistä munkeista. Nämä sopivat hyvin vaikkapa herkuttelu-välipalaksi, minulle maistuisi ainakin talvisen ulkoiluretken päätteeksi. Churrot tarjoillaan perinteisesti suklaakastikkeen tai kaakaon kanssa.

CHURROT

2,5 dl vettä
100 g margariinia tai voita
1/4 tl suolaa
2,5 dl jauhoja
3 munaa

kypsentämiseen oliivi- tai rypsiöljyä
pinnalle sokeria (ja kanelia)


Kuumenna vesi, margariini tai voi ja suola kattilassa kiehuvaksi. Pienennä lämpöä ja lisää mukaan jauhot. Vatkaa voimakkaasti, kunnes taikinasta muodostuu pallo (noin minuutti). Siirrä kattila pois liedeltä. Vaahdota munat kulhossa ja lisää sitten taikinaan samalla vatkaten. Laita taikinamassa pursottimeen.

Kuumennä öljy kattilassa. Öljyä ei tarvi koko kattilallista, vaan sen verran, että öljyn pinta on noin kolmen sentin korkeudella pohjasta. Öljy on tarpeeksi kuumaa, kun sinne laitettu taikinapala nousee heti pintaan ja öljy kuplii. Liian kylmässä öljyssä taikina imee itseensä liikaa öljyä ja liian kuumassa sisus jää raa'aksi. Pidä kattilan kansi lähettyvillä mahdollisen rasvapalon varalta, se kuuluu sammuttaa tukahduttamalla.

Purosta taikinasta tankoja öljyyn, n. 10 sentin mittaisia. Kypsennä kerrallaan 3-4 tankoa, noin kaksi minuuttia kummaltakin puolelta. Valmiin churron pinta on kullanruskea. Nosta kypsät tangot keittiöpaperin päälle ja pyöräytä lopuksi pintaan sokeria (ja kanelia). Nauti dippaamalla suklaakastikkeeseen!