50 ruusua

Juhlimme isovanhempieni 50-vuotishääpäivää perheen parissa ruokapöydän ääressä. Tein jälkiruokakahville kakun, jota koristi 50 sokerimassaruusua. En ole ruusujen tekoa aiemmin kokeillut ja surffailin jonkun aikaa blogeja läpi, ennen kun aloin niitä näpertelemään. Ohjeissa massa piti kaulia ja siitä ottaa muotilla paloja terälehdiksi, mutta tein itse kukat yksinkertaisemmalla tekniikalla. Tämä tekniikka toimi ihan hyvin, varsinkin kun ruusujen ei tarvinnut olla keskenään saman kokoisia, eikä pieniä kauneusvirheitäkään huomaa isosta joukosta.

Ruusun pohjaksi pyöritellään pieni kartio

Terälehdet aloitetaan tekemällä pallo, joka litistellään sormin niin, että alaosa jää hieman paksummaksi ja yläosa on mahdollisimman ohut.

Ensimmäinen terälehti kiedotaan kartion ympärille

Seuraavat terälehdet suunnataan niin, että keskikohta on suunnilleen siinä, mihin edellinen lehti loppui.

Kun ruusu on mieluisan kokoinen, leikataan alaosasta turhat pois.

Ruusun voi laittaa vaikka foliokuppiin lopullisen muotoilun ajaksi, jos haluaa kääntää terälehtien yläosia hieman ulospäin.

Ja tässä vielä läjä kukkia.

Itse kakku oli neljän munan sokerikakku, täytteenään hilloa, banaani-persikkapilttiä ja diplomikreemiä. Kuorrutuksena Flora Vispiä ja ruusujen kaverina vielä kultaisilla nonparelleilla tehty "50". Osasin tuosta kermavaahdosta tehdä jälleen uskomattoman tökerön näköistä, mutta jospa sekin vielä joskus onnistuisi. :)

Labradori-kakku

Tänään tein syntymäpäiväkakun äidilleni, jolla on ruskea labradorinnoutaja. Kakkuun piti tietenkin siis tehdä labbis ja kokeilin ensimmäistä kertaa kuvan maalaamista pastaväreillä. Mallin piirtelin Labradorinnoutaja-lehden kannesta voipaperille, jonka avulla painoin ääriviivat sokerimassalevylle. Mallikoira oli keltainen, mutta sain ainakin osan varjostuksista kohdalleen. Käytin pelkästään ruskeaa pastaväriä ja eri sävyillä tuloksena oli ainakin melkein labradorinnoutajaa muistuttava otus. Itse kakku oli neljän munan suklaakakkupohja ja välissä suklaatäytettä Suffeleilla maustettuna. Reunoille pursottelin Flora Vispiä. Pursotteluissakin on vielä paljon harjoittelemista, esimerkiksi kakkua leikatessa huomasin että pohja paistoi sieltä kermavaahdon läpi.

Suffeli-täyte

2 munaa
½ dl sokeria
2,5 dl kermaa
200 g maitosuklaata
2 liivatelehteä
8 Suffeli-patukkaa

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, vatkaa myös kerma. Yhdistä vaahdot varovasti. Sulata suklaa ja sekoita se vaahtoon. Sulata liotetut liivatelehdet tilkassa kiehuvaa vettä ja lisää ohuena nauhana vaahdon joukkoon. Lisää murskatut Suffelit.

Seeprarulla

Harjoitteleminen taitaa ainakin helpottaa näitä leipomuksia ja koristelutekniikoita. Uudet ideat lentävät päässä jatkuvasti. Pyöräytin taloyhtiön kokoukseen unelmatorttua, jonka naamioin seepraksi sokerikuorrutuksella. Koristeluvälineistöni on vielä todella vajavainen, esimerkiksi oikeanlainen kaulin puuttuu. Kuorrutuksesta tuli siis liian paksu joistakin kohdista, kun kaulin sen Tupperwaren piirakkakaulimella. Iso kaulin oli liian kömpelö, kokeilin sitäkin aluksi. Käytin myöskin liian vähän tomusokeria kuorrutuksen alla, kun sokerimassalevy tarttui kiinni alustaan. Onneksi lähti irti aiheuttamatta sen suurempaa ahdistusta, kun apuna oli tarpeeksi iso veitsi.

Halloween-hirvitys

Kannattaisi varmaan erikoistua kauheisiin kakkuihin, ne voivat näyttää melkein onnistuneilta pienten epäonnistumistenkin jälkeen. Halloweeniin ei ole enää pitkä aika ja syntymäpäivänikin lähestyy, joten väkertelin suuren inspiraation vallassa zombie-kakun. Sisältä kakku on oikeastaan ihana, Minttu-Lotta. Laitan ohjeenkin esille, kunhan saan sen koneelle näpyteltyä. :) Koristelu on kokonaan sokerimassaa ja välissä sokerikreemi. Sitä tuli tehtyä liian vähän ja itse kakusta tuli matalampi kuin suunnittelin. Ihonvärinkin kuului alunperin olla vaaleampi, sekoitin valkoiseen sokerimassaan sinistä ja mustaa. En ole noita ennen sotkenut keskenään, niin värien määrä oli täysin hakuammuntaa. Onneksi tuo tummempikin väri sopii zombi-sedälle vallan mainiosti. Eikä värin epätasaisuuskaan tässä kakussa haittaa.

Arkistojen kätköistä: Runebergin tortut -09

En ole vielä täysin toipunut ristiäisten järjestämisestä, joten ajattelin raottaa hieman arkistoja ja tarjoilla jo edesmenneitä epätäydellisiä luomuksia. Esikoisen vauva-aikana kuljimme kerhossa, johon jokainen vei vuorollaan tarjottavaa kahvin seuraksi. Oma vuoroni osui sopivasti Runebergin päivän tietämille ja halusin tietenkin tarjota silloin Runebergin torttuja! En pidä leipomoiden punssintäyteisistä tortuista ja omasta ohjeestani valitsin nesteeksi omenamehun. Käyttämästäni ohjeesta ei muuten ole enää minkäänlaista muistikuvaa. En omista oikeanlaisia vuokia torttujen tekoon, joten niiden virkaa saivat suorittaa muffinssivuoat. Edellisen kerran olin tainnut tehdä Runebergeja yläasteella ja ajattelin niiden käyttäytyvän uunissa samalla tavalla kuin muffinssit. En siis tasoitellut taikinaa vuokiin, vaan jaoin vain saman verran kaikkiin. Nehän jäivät sitten samannäköisiksi kokkareiksi, kuin mitä olivat ennen uunireissua. Sokerikuorrutus ja hillo olivat taas vain yksi epätoivoinen yritys pelastaa erittäin rumat tekeleet. Maussa sen sijaan ei ollut valittamista ja tortut kävivät kaupaksi kerholaisille. Muistutuksena jälleen yhdestä epäonnistuneesta leipomiskokeilusta otin tämän vertailukuvan, vierekkäin siis omani ja leipomon versio. Saa arvata, kumpi onkaan kumpi...

THE Lakkikakku

Perheemme parissa ikimuistoisin luomukseni on Lakkikakku. Lakkikakku on ensimmäinen sokerikuorrutepinnan saanut kakkuni ja sen on kyllä näköinenkin. Itse sisältö oli muistaakseni ihan "normaalia", mutta ajatus kauniista ylioppilaslakista ei toteutunut ihan onnistuneella tavalla. Kaulin kuorrutteen liian aikaisin, joten se ehti kuivahtaa pöydällä. Unohdin nimittäin sokerikreemin välistä, ja värkkäsin sen vasta kaulittuani valkoisen kuorrutteen. Valkoista oli myös liian vähän, koska se ei yltänyt koko lakin päälle. Onneksi musta reunanauha pelasti hieman, mutta silti kakku kurkisti kuorrutteen alta. Kuorrute ei myöskään ollut syöjien keskuudessa mikään menstys, lähes jokaiselle lautaselle jäi mustat ja valkoiset repaleet. Yritin pelastaa järkyttävää ulkomuotoa sinisillä sokerikukilla, mutta sekin oli melko säälittävä yritys. Kukaan ei myöskään uskaltanut ottaa kakusta kuvaa kovin läheltä, se raukka kun ei näyttänyt kovin houkuttelevalta.

 

Samoihin juhliin tein myös kaksi voileipäkakkua, joiden täyte- ja koristeluideat lainasin Kinuskikissalta. Toisen täytteestä tuli tosi vetinen ja kummankin kuorrutesulatejuustot valuivat melko pitkälti tarjoilulautasille.

Ristiäispäivä

Tyttäremme ristiäiskakut saavat kunnian olla blogini ensimmäiset epätäydellisyydet. Koristeden teko alkoi jo viikkoja sitten, tein sokerimassasta kukkasia. Myöhemmin väritin niitä kimallepulverilla ja lopulta lisäsin vielä helmiä keskelle. Täytekakun nimikoristeeksi tein ensin kaksi viiriä, joihin nimi tuli kimallegeelillä. Ne versiot alkoivat kuitenkin pöydällä odotellessaan tuntua rumilta, ja tein uuden mallin pastavärejä ja sivellintä apuna käyttäen. Välissä testasin myös, olisinko saanut leikattua sokerimassasta kirjaimia ilman muotteja, mutta eihän siitä mitään tullut.

Kakun täytteeksi sovelsin Pionilaakson mansikkatäytettä ja päälle halusin marsipaanikuorrutteen. Nykyään tunnen jo heikon osaamistasoni, joten tein kakun testiversion viime viikolla. Testasin ensin Pionilaakson ohjetta marsipaanimassasta, mutta sain siitä vain hirveää litkua. Kinuskikissan ohjeilla sitten onneksi onnistui. Testikakku oli pieni, tein sen kääretorttupohjasta ja kasasin lasikulhoon. Vaahtokarkkimössöä oli joka puolella, se oli erittäin tarttuvaa. En kuitenkaan oppinut ensimmäisestä kerrasta, vaan sain koko keittiön tahmeaksi myös varsinaisen kakun kuorrutteen kanssa... Testikakkuun pursottelin vielä nimen ja liimasin pari kukkasta koristeeksi, ettei se näyttäisi aknesta kärsivältä vaaleanpunaiselta kummitukselta.

Varsinainen täytekakku ei ollut yhtä kaunis kuin testiversio. Pohjiksi paistoin kaksi kääretorttulevyä. Ajattelin olla tehokas ja tehdä koko taikinasatsin kerralla, sitten paistaa kahdessa erässä. Ensimmäinen levy oli tosi ohut ja toinen paksu, en sittenkään osannut jakaa niitä ihan tasan. Täytettä tein kaksinkertaisen annoksen ja kakussa oli lopulta enemmän täytettä kuin kakkua. Tein vaahtokarkkimössön valmiiksi jo paria päivää aiemmin ja sitä olisi ehkä pitänyt vaivata vielä ennen kaulimista. Kakku oli sen verran vino, että laitoin sokerikreemiä ihan reilusti kuorrutteen  alle. Tulipahan syöjillä viikon sokeriannos täytettyä. Kuorrutteen pinnasta tuli ihan kuivan näköinen ja itse kakun pinta muistutti norsun nahkaa. Norsuissa vaan ei taida olla reikiä. Reiät paikkasin ovelasti sokerikukkasilla.

Toinen ristiäisten makea herkku oli kolmen suklaan juustokakku, jonka inspiraatio löytyi Kinuskikissan blogista. Pohjana Brownies-pohja ja täytteenä maitosuklaa- ja minttu-valkosuklaatäytteet. Päälle oli tarkoituksena laittaa suklaakiille ja hienoja suklaarullia koristeeksi. Pohjasta tuli ihana ja se sopi hyvin suklaakerrosten kanssa. Irtopohjavuokani osoittautui kuitenkin liian pieneksi ja askartelin siihen hienot lisäreunat voipaperista. Yllättävän toimiva ratkaisu! Maitosuklaatäyte onnistui myös mukavasti, mutta siinä vaiheessa hyvää tuuria oli ilmeisesti tullut liikaa, kun onnistuin mokaamaan minttukerroksen. Kovassa vauhdissa liivate unohtui tästä ylemmästä kerroksesta, ja huomasin asian tietenkin kun olin jo kipannut sen vuokaan ensimmäisen kerroksen päälle. Ajattelin kuitenkin suklaan jähmettävän täytettä sen verran, että kakkua voisi leikata ja syödä, kun asiaa ei kuitenkaan enää jälkeenpäin voinut korjata. Päätin varalta pakastaa kakun ja sulattaa vasta juhlapäivän aamuna. Jätin myös kiilteen tekemättä, kun pelkäsin liivatteettoman kerroksen romahtavan alta. Vastoinkäymisten jälkeen aloin tarmokkaana näpertää koristeita suklaasta. Piirsin leivinpaperille mallit suklaarullia varten, sulatin suklaan ja aloitin pursottelun. Rullia piti tulla kahdeksan ja liukuhihnapursottelun jälkeen oli vain todettava, että on tyydyttävä suklaalevyihin. Ensimmäiset levyt olivat ehtineet jähmettyä, eikä niitä saanut enää käärittyä rullalle. Levyt päätyivät tukemaan kakun seiniä, mietinhän alunperin myös hienon suklaareunuksen tekemistä. Reunus ei meinannut pysyä, joten kääräisin vielä nauhaa kakun ympärille. Kakusta tuli onneksi syömäkelpoinen, vaikkakin yläkerros oli vähän löysempää ja suklaareunat hankalasti leikattavat.