Rex-kakku

Rex-kakku on minulle ihan uusi tuttavuus, joten ennen leipomista selailin hieman vinkkejä Googlen avulla. Joissakin resepteissä näköjään keksit jätetään kostuttamatta, voisin joskus kokeilla sellaistakin versiota. Tässä saamassani ohjeessa on kuitenkin maut kohdallaan, joten uskallan jakaa sen muillekin. Kokoamisohjeet vaihtelivat hieman, testasin varmuuden vuoksi vuokaan kokoamista, vaikka ohjeessa käskettiin pinoamaan kakku suoraan "oikein päin".

REX-KAKKU

200 g voikeksejä
4 rkl kaakaojauhetta
150 g kookosrasvaa
1 dl tomusokeria
2 munaa
2 dl maitoa
2 tl vaniljasokeria

Sulata kookosrasva kattilassa ja lisää kaakaojauhe.

Vatkaa munat ja tomusokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

Lisää suklaaseos vaahtoon varovasti sekoittaen.

Vuoraa vuoka kelmulla ja levitä pohjalle suklaatahnaa.

Kostuta keksit vaniljasokerilla maustetussa maidossa.

Lado vuorotellen kerros keksejä ja suklaatahnaa niin, että päällimmäiseksi tulee suklaatahnaa. Laita kakku jääkaappiin, jähmettymiseen menee noin tunti.

Jälkeenjäänyt isänpäiväkakku ja muita lässähdyksiä

Vaikka blogin nimessäkin mainitaan epätäydelliset kakut, en ole ihan kaikkia kehdannut viime aikoina esitellä. Olen kyllä leiponut viime aikoina paljon liian "tavallisia" leipomuksia, etten ole jaksanut niitä erikseen tänne laittaa. Kuten mokkapaloja, mutta laitetaanpa sellaisestakin kuva ihan muodon vuoksi.

Tuorein ja ehkä jopa lakkikakun veroinen järkyttävyys oli isänpäiväkakku. Ajattelin kokeilla erilaista muotokakkua ja suunnittelin pienessä päässäni oluttuopin muotoista kakkua. Lopputulos muistutti kuitenkin lähinnä rahasäkkiä tai jotakin ihan muuta, kuin tuoppia.

Esittelen vielä oman versioni aivan ihanista Omar-leivoksista, joiden ohje on peräisin Merjan leivonta- ja askartelublogista. Näin siis käy, jos ei malta noudattaa ohjeita, vaan sulattaa tomusokerin liian kuumaan Omar-seokseen.. Onneksi maku ei kärsinyt, syöminen oli vain melko sotkuista, ja seuraavaan satsiin sain tuon kuorrutteenkin onnistumaan asianmukaisesti. :) Merjan blogissa kannattaa käydä kurkistamassa, miltä nuo oikeasti näyttävät..

50 ruusua

Juhlimme isovanhempieni 50-vuotishääpäivää perheen parissa ruokapöydän ääressä. Tein jälkiruokakahville kakun, jota koristi 50 sokerimassaruusua. En ole ruusujen tekoa aiemmin kokeillut ja surffailin jonkun aikaa blogeja läpi, ennen kun aloin niitä näpertelemään. Ohjeissa massa piti kaulia ja siitä ottaa muotilla paloja terälehdiksi, mutta tein itse kukat yksinkertaisemmalla tekniikalla. Tämä tekniikka toimi ihan hyvin, varsinkin kun ruusujen ei tarvinnut olla keskenään saman kokoisia, eikä pieniä kauneusvirheitäkään huomaa isosta joukosta.

Ruusun pohjaksi pyöritellään pieni kartio

Terälehdet aloitetaan tekemällä pallo, joka litistellään sormin niin, että alaosa jää hieman paksummaksi ja yläosa on mahdollisimman ohut.

Ensimmäinen terälehti kiedotaan kartion ympärille

Seuraavat terälehdet suunnataan niin, että keskikohta on suunnilleen siinä, mihin edellinen lehti loppui.

Kun ruusu on mieluisan kokoinen, leikataan alaosasta turhat pois.

Ruusun voi laittaa vaikka foliokuppiin lopullisen muotoilun ajaksi, jos haluaa kääntää terälehtien yläosia hieman ulospäin.

Ja tässä vielä läjä kukkia.

Itse kakku oli neljän munan sokerikakku, täytteenään hilloa, banaani-persikkapilttiä ja diplomikreemiä. Kuorrutuksena Flora Vispiä ja ruusujen kaverina vielä kultaisilla nonparelleilla tehty "50". Osasin tuosta kermavaahdosta tehdä jälleen uskomattoman tökerön näköistä, mutta jospa sekin vielä joskus onnistuisi. :)

Labradori-kakku

Tänään tein syntymäpäiväkakun äidilleni, jolla on ruskea labradorinnoutaja. Kakkuun piti tietenkin siis tehdä labbis ja kokeilin ensimmäistä kertaa kuvan maalaamista pastaväreillä. Mallin piirtelin Labradorinnoutaja-lehden kannesta voipaperille, jonka avulla painoin ääriviivat sokerimassalevylle. Mallikoira oli keltainen, mutta sain ainakin osan varjostuksista kohdalleen. Käytin pelkästään ruskeaa pastaväriä ja eri sävyillä tuloksena oli ainakin melkein labradorinnoutajaa muistuttava otus. Itse kakku oli neljän munan suklaakakkupohja ja välissä suklaatäytettä Suffeleilla maustettuna. Reunoille pursottelin Flora Vispiä. Pursotteluissakin on vielä paljon harjoittelemista, esimerkiksi kakkua leikatessa huomasin että pohja paistoi sieltä kermavaahdon läpi.

Suffeli-täyte

2 munaa
½ dl sokeria
2,5 dl kermaa
200 g maitosuklaata
2 liivatelehteä
8 Suffeli-patukkaa

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, vatkaa myös kerma. Yhdistä vaahdot varovasti. Sulata suklaa ja sekoita se vaahtoon. Sulata liotetut liivatelehdet tilkassa kiehuvaa vettä ja lisää ohuena nauhana vaahdon joukkoon. Lisää murskatut Suffelit.

Seeprarulla

Harjoitteleminen taitaa ainakin helpottaa näitä leipomuksia ja koristelutekniikoita. Uudet ideat lentävät päässä jatkuvasti. Pyöräytin taloyhtiön kokoukseen unelmatorttua, jonka naamioin seepraksi sokerikuorrutuksella. Koristeluvälineistöni on vielä todella vajavainen, esimerkiksi oikeanlainen kaulin puuttuu. Kuorrutuksesta tuli siis liian paksu joistakin kohdista, kun kaulin sen Tupperwaren piirakkakaulimella. Iso kaulin oli liian kömpelö, kokeilin sitäkin aluksi. Käytin myöskin liian vähän tomusokeria kuorrutuksen alla, kun sokerimassalevy tarttui kiinni alustaan. Onneksi lähti irti aiheuttamatta sen suurempaa ahdistusta, kun apuna oli tarpeeksi iso veitsi.

Halloween-hirvitys

Kannattaisi varmaan erikoistua kauheisiin kakkuihin, ne voivat näyttää melkein onnistuneilta pienten epäonnistumistenkin jälkeen. Halloweeniin ei ole enää pitkä aika ja syntymäpäivänikin lähestyy, joten väkertelin suuren inspiraation vallassa zombie-kakun. Sisältä kakku on oikeastaan ihana, Minttu-Lotta. Laitan ohjeenkin esille, kunhan saan sen koneelle näpyteltyä. :) Koristelu on kokonaan sokerimassaa ja välissä sokerikreemi. Sitä tuli tehtyä liian vähän ja itse kakusta tuli matalampi kuin suunnittelin. Ihonvärinkin kuului alunperin olla vaaleampi, sekoitin valkoiseen sokerimassaan sinistä ja mustaa. En ole noita ennen sotkenut keskenään, niin värien määrä oli täysin hakuammuntaa. Onneksi tuo tummempikin väri sopii zombi-sedälle vallan mainiosti. Eikä värin epätasaisuuskaan tässä kakussa haittaa.

Arkistojen kätköistä: Runebergin tortut -09

En ole vielä täysin toipunut ristiäisten järjestämisestä, joten ajattelin raottaa hieman arkistoja ja tarjoilla jo edesmenneitä epätäydellisiä luomuksia. Esikoisen vauva-aikana kuljimme kerhossa, johon jokainen vei vuorollaan tarjottavaa kahvin seuraksi. Oma vuoroni osui sopivasti Runebergin päivän tietämille ja halusin tietenkin tarjota silloin Runebergin torttuja! En pidä leipomoiden punssintäyteisistä tortuista ja omasta ohjeestani valitsin nesteeksi omenamehun. Käyttämästäni ohjeesta ei muuten ole enää minkäänlaista muistikuvaa. En omista oikeanlaisia vuokia torttujen tekoon, joten niiden virkaa saivat suorittaa muffinssivuoat. Edellisen kerran olin tainnut tehdä Runebergeja yläasteella ja ajattelin niiden käyttäytyvän uunissa samalla tavalla kuin muffinssit. En siis tasoitellut taikinaa vuokiin, vaan jaoin vain saman verran kaikkiin. Nehän jäivät sitten samannäköisiksi kokkareiksi, kuin mitä olivat ennen uunireissua. Sokerikuorrutus ja hillo olivat taas vain yksi epätoivoinen yritys pelastaa erittäin rumat tekeleet. Maussa sen sijaan ei ollut valittamista ja tortut kävivät kaupaksi kerholaisille. Muistutuksena jälleen yhdestä epäonnistuneesta leipomiskokeilusta otin tämän vertailukuvan, vierekkäin siis omani ja leipomon versio. Saa arvata, kumpi onkaan kumpi...