Tyttäremme ristiäiskakut saavat kunnian olla blogini ensimmäiset epätäydellisyydet. Koristeden teko alkoi jo viikkoja sitten, tein sokerimassasta kukkasia. Myöhemmin väritin niitä kimallepulverilla ja lopulta lisäsin vielä helmiä keskelle. Täytekakun nimikoristeeksi tein ensin kaksi viiriä, joihin nimi tuli kimallegeelillä. Ne versiot alkoivat kuitenkin pöydällä odotellessaan tuntua rumilta, ja tein uuden mallin pastavärejä ja sivellintä apuna käyttäen. Välissä testasin myös, olisinko saanut leikattua sokerimassasta kirjaimia ilman muotteja, mutta eihän siitä mitään tullut.
Kakun täytteeksi sovelsin
Pionilaakson mansikkatäytettä ja päälle halusin marsipaanikuorrutteen. Nykyään tunnen jo heikon osaamistasoni, joten tein kakun testiversion viime viikolla. Testasin ensin Pionilaakson
ohjetta marsipaanimassasta, mutta sain siitä vain hirveää litkua. Kinuskikissan
ohjeilla sitten onneksi onnistui. Testikakku oli pieni, tein sen kääretorttupohjasta ja kasasin lasikulhoon. Vaahtokarkkimössöä oli joka puolella, se oli erittäin tarttuvaa. En kuitenkaan oppinut ensimmäisestä kerrasta, vaan sain koko keittiön tahmeaksi myös varsinaisen kakun kuorrutteen kanssa... Testikakkuun pursottelin vielä nimen ja liimasin pari kukkasta koristeeksi, ettei se näyttäisi aknesta kärsivältä vaaleanpunaiselta kummitukselta.
Varsinainen täytekakku ei ollut yhtä kaunis kuin testiversio. Pohjiksi paistoin kaksi kääretorttulevyä. Ajattelin olla tehokas ja tehdä koko taikinasatsin kerralla, sitten paistaa kahdessa erässä. Ensimmäinen levy oli tosi ohut ja toinen paksu, en sittenkään osannut jakaa niitä ihan tasan. Täytettä tein kaksinkertaisen annoksen ja kakussa oli lopulta enemmän täytettä kuin kakkua. Tein vaahtokarkkimössön valmiiksi jo paria päivää aiemmin ja sitä olisi ehkä pitänyt vaivata vielä ennen kaulimista. Kakku oli sen verran vino, että laitoin sokerikreemiä ihan reilusti kuorrutteen alle. Tulipahan syöjillä viikon sokeriannos täytettyä. Kuorrutteen pinnasta tuli ihan kuivan näköinen ja itse kakun pinta muistutti norsun nahkaa. Norsuissa vaan ei taida olla reikiä. Reiät paikkasin ovelasti sokerikukkasilla.
Toinen ristiäisten makea herkku oli kolmen suklaan juustokakku, jonka inspiraatio löytyi
Kinuskikissan blogista. Pohjana Brownies-pohja ja täytteenä maitosuklaa- ja minttu-valkosuklaatäytteet. Päälle oli tarkoituksena laittaa suklaakiille ja hienoja suklaarullia koristeeksi. Pohjasta tuli ihana ja se sopi hyvin suklaakerrosten kanssa. Irtopohjavuokani osoittautui kuitenkin liian pieneksi ja askartelin siihen hienot lisäreunat voipaperista. Yllättävän toimiva ratkaisu! Maitosuklaatäyte onnistui myös mukavasti, mutta siinä vaiheessa hyvää tuuria oli ilmeisesti tullut liikaa, kun onnistuin mokaamaan minttukerroksen. Kovassa vauhdissa liivate unohtui tästä ylemmästä kerroksesta, ja huomasin asian tietenkin kun olin jo kipannut sen vuokaan ensimmäisen kerroksen päälle. Ajattelin kuitenkin suklaan jähmettävän täytettä sen verran, että kakkua voisi leikata ja syödä, kun asiaa ei kuitenkaan enää jälkeenpäin voinut korjata. Päätin varalta pakastaa kakun ja sulattaa vasta juhlapäivän aamuna. Jätin myös kiilteen tekemättä, kun pelkäsin liivatteettoman kerroksen romahtavan alta. Vastoinkäymisten jälkeen aloin tarmokkaana näpertää koristeita suklaasta. Piirsin leivinpaperille mallit
suklaarullia varten, sulatin suklaan ja aloitin pursottelun. Rullia piti tulla kahdeksan ja liukuhihnapursottelun jälkeen oli vain todettava, että on tyydyttävä suklaalevyihin. Ensimmäiset levyt olivat ehtineet jähmettyä, eikä niitä saanut enää käärittyä rullalle. Levyt päätyivät tukemaan kakun seiniä, mietinhän alunperin myös hienon
suklaareunuksen tekemistä. Reunus ei meinannut pysyä, joten kääräisin vielä nauhaa kakun ympärille. Kakusta tuli onneksi syömäkelpoinen, vaikkakin yläkerros oli vähän löysempää ja suklaareunat hankalasti leikattavat.
