En ole vielä täysin toipunut ristiäisten järjestämisestä, joten ajattelin raottaa hieman arkistoja ja tarjoilla jo edesmenneitä epätäydellisiä luomuksia. Esikoisen vauva-aikana kuljimme kerhossa, johon jokainen vei vuorollaan tarjottavaa kahvin seuraksi. Oma vuoroni osui sopivasti Runebergin päivän tietämille ja halusin tietenkin tarjota silloin Runebergin torttuja! En pidä leipomoiden punssintäyteisistä tortuista ja omasta ohjeestani valitsin nesteeksi omenamehun. Käyttämästäni ohjeesta ei muuten ole enää minkäänlaista muistikuvaa. En omista oikeanlaisia vuokia torttujen tekoon, joten niiden virkaa saivat suorittaa muffinssivuoat. Edellisen kerran olin tainnut tehdä Runebergeja yläasteella ja ajattelin niiden käyttäytyvän uunissa samalla tavalla kuin muffinssit. En siis tasoitellut taikinaa vuokiin, vaan jaoin vain saman verran kaikkiin. Nehän jäivät sitten samannäköisiksi kokkareiksi, kuin mitä olivat ennen uunireissua. Sokerikuorrutus ja hillo olivat taas vain yksi epätoivoinen yritys pelastaa erittäin rumat tekeleet. Maussa sen sijaan ei ollut valittamista ja tortut kävivät kaupaksi kerholaisille. Muistutuksena jälleen yhdestä epäonnistuneesta leipomiskokeilusta otin tämän vertailukuvan, vierekkäin siis omani ja leipomon versio. Saa arvata, kumpi onkaan kumpi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti