Blondit tortut

Joulutorttuja on tullut paisteltua tälle joulua jo useampaankin otteeseen, mutta tähän asti vain ihan tavallisia. Yritin etsiä kaupasta uutta omena-kaneli-marmeladia, mutta en onnistunut löytämään. Piti tyytyä sitten tavalliseen omenamarmeladiin, kun en itse oikein pidä noista luumutäytteisistä tortuista. Aiemmin olen tehnyt torttuja omaan makuuni laittamalla sisälle omenaviipaleen ja maustanut sen kaneli-sokerilla. Nämäkin saivat täytteen päälle hieman kanelia ja maku on oikein sopiva. Muulle perheelle piti tehdä luumutorttuja, sellaisiakin vilahtaa tuossa kuvassa. :)

Piparkakkutoffee

Eilen aamulla Kaleva tarjosi aamukahvilla inspiraation, kun sieltä löytyi herkullisen kuuloinen piparkakkutoffeen ohje. Sehän oli siis välittömästi testattava. En ole aiemmin karkkeja kauheasti tehnyt, ainoat kokemukset taitavat olla jostain erittäin kovasta ja pahanmakuisesta itse tehdystä "Daimista". Tämäkin versio meni ensin pilalle, seos taisi palaa kun tein suoraan ohjeen mukaan, kun sain aikaan vain erittäin tumman ja kovan levyn. Tänä aamuna uusi yritys, ja lopputulos miellytti näkö-, maku- ja hajuaisteja.

PIPARKAKKUTOFFEE

1 dl kuohukermaa
½ dl vaaleaa siirappia
½ dl sokeria
1 tl piparkakkumaustetta

Sekoita ainekset suuressa lasikulhossa. Kuumenna mikrossa täydellä teholla n. 6 minuuttia. Sekoita ja kuumenna vielä pari minuuttia. Kaada seos voidellulle folioarkille ja anna jäähtyä. Leikkaa toffee paloiksi ja kääri esim. voipaperiin.

Itse käytin piparkakkumausteen sijaan kardemumaa, kanelia, pomeranssia, neilikkaa ja inkivääriä, yhteensä tuon teelusikallisen verran. Tuo ohjeen mukainen aika oli ainakin meidän mikrolla liikaa, siinä taitaa tehoja olla 800 W. Toisen annoksen tein niin, että sekoitin viiden minuutin jälkeen, ja sen jälkeen käytin mikrossa vielä pari kertaa minuutin verran.

Minttusuklaatorttu

Tämä torttu kuului perheemme suosikkeihin siihen asti, kunnes tärkein raaka-aine katosi kaupoista. Ohje taitaa olla alunperin Pirkka-lehdestä, tai jostain muusta K-kaupan julkaisusta. Alkuperäisessä ohjeessa torttuun tarvitaan Pirkka-minttusuklaapalloja, joita ei tosiaan samanlaisessa muodossa ole ollut kaupoissa enää vuosiin. Aiemmin olen kokeillut korvata minttusuklaan minttusuklaakonvehdeilla, mutta niitä löytyy vain joistakin irtokarkkihyllyistä. Nyt hoksasin Pandan minttusuklaalevyn sopivan tarkoitukseen loistavasti, sen koostumus vastaa todella hyvin noita edesmenneitä minttusuklaapalloja.

MINTTUSUKLAATORTTU

170 g tummaa suklaata
175 g voita tai margariinia
2 dl sokeria
3 keltuaista
1 dl vehnäjauhoja
3 valkuaista

Kuorrutus

200 g minttusuklaata
1 dl kuohukermaa
25 g voita tai margariinia

Sulata suklaa ja rasva vesihauteessa koko ajan sekoitellen. Jätä seos jäähtymään. Vaahdota valkuaiset. Sekoita suklaaseokseen sokeri, keltuaiset ja jauhot, sekä valkuaisvaahto kevyesti nostellen. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan. Itse laitan vuoan pohjalle vielä leivinpaperin, niin helpottaa kakun siirtelyä myöhemmin. Paista 175 asteessa 20-25 minuttia. Jos kakku tummuu liikaa, peitä se paiston loppuvaiheessa leivinpaperilla. Anna jäähtyä.

Kuorrutuksen ainekset sulatetaan kattilassa ja valutetaan sitten jäähtyneen tortun päälle.

Tämän version yritin jälkeenpäin koristella valkosuklaalla, mutta ei se kakkua ainakaan kaunistanut. :)

Lakkiaiskakkuja

Perjantaina juhlittiin syksyn ylioppilaita ja tein kakut juhliin, joita juhlittiin perhepiirissä kakkukahvien merkeissä. Muuten sain vapaat kädet, mutta lakkikakkua ei tähän kahvipöytään toivottu.. :) Tarjolle päätyi täytekakku, minttusuklaatorttu ja lohivoileipäkakku. Täytekakun koristeiden miettiminen oli vaikeaa, väkertelin siihen lopulta koulutarvikkeita ja kirjoja. Reppua tai laukkuakin yritin taiteilla, mutta se ei onnistunut sitten yhtään. Kuorrutuksesta piti tulla vaaleanpunainen, mutta siitä tulikin melko pinkki. Kakku tuli kuitenkin syötyä, sehän on pääasia.. Voileipäkakun ohjeen lainasin Kinuskikissalta, ja erittäin ankea koristelu kuvastaa juhlia edeltävän kiireen ahdistusta.

Rex-kakku

Rex-kakku on minulle ihan uusi tuttavuus, joten ennen leipomista selailin hieman vinkkejä Googlen avulla. Joissakin resepteissä näköjään keksit jätetään kostuttamatta, voisin joskus kokeilla sellaistakin versiota. Tässä saamassani ohjeessa on kuitenkin maut kohdallaan, joten uskallan jakaa sen muillekin. Kokoamisohjeet vaihtelivat hieman, testasin varmuuden vuoksi vuokaan kokoamista, vaikka ohjeessa käskettiin pinoamaan kakku suoraan "oikein päin".

REX-KAKKU

200 g voikeksejä
4 rkl kaakaojauhetta
150 g kookosrasvaa
1 dl tomusokeria
2 munaa
2 dl maitoa
2 tl vaniljasokeria

Sulata kookosrasva kattilassa ja lisää kaakaojauhe.

Vatkaa munat ja tomusokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

Lisää suklaaseos vaahtoon varovasti sekoittaen.

Vuoraa vuoka kelmulla ja levitä pohjalle suklaatahnaa.

Kostuta keksit vaniljasokerilla maustetussa maidossa.

Lado vuorotellen kerros keksejä ja suklaatahnaa niin, että päällimmäiseksi tulee suklaatahnaa. Laita kakku jääkaappiin, jähmettymiseen menee noin tunti.

Jälkeenjäänyt isänpäiväkakku ja muita lässähdyksiä

Vaikka blogin nimessäkin mainitaan epätäydelliset kakut, en ole ihan kaikkia kehdannut viime aikoina esitellä. Olen kyllä leiponut viime aikoina paljon liian "tavallisia" leipomuksia, etten ole jaksanut niitä erikseen tänne laittaa. Kuten mokkapaloja, mutta laitetaanpa sellaisestakin kuva ihan muodon vuoksi.

Tuorein ja ehkä jopa lakkikakun veroinen järkyttävyys oli isänpäiväkakku. Ajattelin kokeilla erilaista muotokakkua ja suunnittelin pienessä päässäni oluttuopin muotoista kakkua. Lopputulos muistutti kuitenkin lähinnä rahasäkkiä tai jotakin ihan muuta, kuin tuoppia.

Esittelen vielä oman versioni aivan ihanista Omar-leivoksista, joiden ohje on peräisin Merjan leivonta- ja askartelublogista. Näin siis käy, jos ei malta noudattaa ohjeita, vaan sulattaa tomusokerin liian kuumaan Omar-seokseen.. Onneksi maku ei kärsinyt, syöminen oli vain melko sotkuista, ja seuraavaan satsiin sain tuon kuorrutteenkin onnistumaan asianmukaisesti. :) Merjan blogissa kannattaa käydä kurkistamassa, miltä nuo oikeasti näyttävät..

50 ruusua

Juhlimme isovanhempieni 50-vuotishääpäivää perheen parissa ruokapöydän ääressä. Tein jälkiruokakahville kakun, jota koristi 50 sokerimassaruusua. En ole ruusujen tekoa aiemmin kokeillut ja surffailin jonkun aikaa blogeja läpi, ennen kun aloin niitä näpertelemään. Ohjeissa massa piti kaulia ja siitä ottaa muotilla paloja terälehdiksi, mutta tein itse kukat yksinkertaisemmalla tekniikalla. Tämä tekniikka toimi ihan hyvin, varsinkin kun ruusujen ei tarvinnut olla keskenään saman kokoisia, eikä pieniä kauneusvirheitäkään huomaa isosta joukosta.

Ruusun pohjaksi pyöritellään pieni kartio

Terälehdet aloitetaan tekemällä pallo, joka litistellään sormin niin, että alaosa jää hieman paksummaksi ja yläosa on mahdollisimman ohut.

Ensimmäinen terälehti kiedotaan kartion ympärille

Seuraavat terälehdet suunnataan niin, että keskikohta on suunnilleen siinä, mihin edellinen lehti loppui.

Kun ruusu on mieluisan kokoinen, leikataan alaosasta turhat pois.

Ruusun voi laittaa vaikka foliokuppiin lopullisen muotoilun ajaksi, jos haluaa kääntää terälehtien yläosia hieman ulospäin.

Ja tässä vielä läjä kukkia.

Itse kakku oli neljän munan sokerikakku, täytteenään hilloa, banaani-persikkapilttiä ja diplomikreemiä. Kuorrutuksena Flora Vispiä ja ruusujen kaverina vielä kultaisilla nonparelleilla tehty "50". Osasin tuosta kermavaahdosta tehdä jälleen uskomattoman tökerön näköistä, mutta jospa sekin vielä joskus onnistuisi. :)

Labradori-kakku

Tänään tein syntymäpäiväkakun äidilleni, jolla on ruskea labradorinnoutaja. Kakkuun piti tietenkin siis tehdä labbis ja kokeilin ensimmäistä kertaa kuvan maalaamista pastaväreillä. Mallin piirtelin Labradorinnoutaja-lehden kannesta voipaperille, jonka avulla painoin ääriviivat sokerimassalevylle. Mallikoira oli keltainen, mutta sain ainakin osan varjostuksista kohdalleen. Käytin pelkästään ruskeaa pastaväriä ja eri sävyillä tuloksena oli ainakin melkein labradorinnoutajaa muistuttava otus. Itse kakku oli neljän munan suklaakakkupohja ja välissä suklaatäytettä Suffeleilla maustettuna. Reunoille pursottelin Flora Vispiä. Pursotteluissakin on vielä paljon harjoittelemista, esimerkiksi kakkua leikatessa huomasin että pohja paistoi sieltä kermavaahdon läpi.

Suffeli-täyte

2 munaa
½ dl sokeria
2,5 dl kermaa
200 g maitosuklaata
2 liivatelehteä
8 Suffeli-patukkaa

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, vatkaa myös kerma. Yhdistä vaahdot varovasti. Sulata suklaa ja sekoita se vaahtoon. Sulata liotetut liivatelehdet tilkassa kiehuvaa vettä ja lisää ohuena nauhana vaahdon joukkoon. Lisää murskatut Suffelit.

Seeprarulla

Harjoitteleminen taitaa ainakin helpottaa näitä leipomuksia ja koristelutekniikoita. Uudet ideat lentävät päässä jatkuvasti. Pyöräytin taloyhtiön kokoukseen unelmatorttua, jonka naamioin seepraksi sokerikuorrutuksella. Koristeluvälineistöni on vielä todella vajavainen, esimerkiksi oikeanlainen kaulin puuttuu. Kuorrutuksesta tuli siis liian paksu joistakin kohdista, kun kaulin sen Tupperwaren piirakkakaulimella. Iso kaulin oli liian kömpelö, kokeilin sitäkin aluksi. Käytin myöskin liian vähän tomusokeria kuorrutuksen alla, kun sokerimassalevy tarttui kiinni alustaan. Onneksi lähti irti aiheuttamatta sen suurempaa ahdistusta, kun apuna oli tarpeeksi iso veitsi.

Halloween-hirvitys

Kannattaisi varmaan erikoistua kauheisiin kakkuihin, ne voivat näyttää melkein onnistuneilta pienten epäonnistumistenkin jälkeen. Halloweeniin ei ole enää pitkä aika ja syntymäpäivänikin lähestyy, joten väkertelin suuren inspiraation vallassa zombie-kakun. Sisältä kakku on oikeastaan ihana, Minttu-Lotta. Laitan ohjeenkin esille, kunhan saan sen koneelle näpyteltyä. :) Koristelu on kokonaan sokerimassaa ja välissä sokerikreemi. Sitä tuli tehtyä liian vähän ja itse kakusta tuli matalampi kuin suunnittelin. Ihonvärinkin kuului alunperin olla vaaleampi, sekoitin valkoiseen sokerimassaan sinistä ja mustaa. En ole noita ennen sotkenut keskenään, niin värien määrä oli täysin hakuammuntaa. Onneksi tuo tummempikin väri sopii zombi-sedälle vallan mainiosti. Eikä värin epätasaisuuskaan tässä kakussa haittaa.

Arkistojen kätköistä: Runebergin tortut -09

En ole vielä täysin toipunut ristiäisten järjestämisestä, joten ajattelin raottaa hieman arkistoja ja tarjoilla jo edesmenneitä epätäydellisiä luomuksia. Esikoisen vauva-aikana kuljimme kerhossa, johon jokainen vei vuorollaan tarjottavaa kahvin seuraksi. Oma vuoroni osui sopivasti Runebergin päivän tietämille ja halusin tietenkin tarjota silloin Runebergin torttuja! En pidä leipomoiden punssintäyteisistä tortuista ja omasta ohjeestani valitsin nesteeksi omenamehun. Käyttämästäni ohjeesta ei muuten ole enää minkäänlaista muistikuvaa. En omista oikeanlaisia vuokia torttujen tekoon, joten niiden virkaa saivat suorittaa muffinssivuoat. Edellisen kerran olin tainnut tehdä Runebergeja yläasteella ja ajattelin niiden käyttäytyvän uunissa samalla tavalla kuin muffinssit. En siis tasoitellut taikinaa vuokiin, vaan jaoin vain saman verran kaikkiin. Nehän jäivät sitten samannäköisiksi kokkareiksi, kuin mitä olivat ennen uunireissua. Sokerikuorrutus ja hillo olivat taas vain yksi epätoivoinen yritys pelastaa erittäin rumat tekeleet. Maussa sen sijaan ei ollut valittamista ja tortut kävivät kaupaksi kerholaisille. Muistutuksena jälleen yhdestä epäonnistuneesta leipomiskokeilusta otin tämän vertailukuvan, vierekkäin siis omani ja leipomon versio. Saa arvata, kumpi onkaan kumpi...

THE Lakkikakku

Perheemme parissa ikimuistoisin luomukseni on Lakkikakku. Lakkikakku on ensimmäinen sokerikuorrutepinnan saanut kakkuni ja sen on kyllä näköinenkin. Itse sisältö oli muistaakseni ihan "normaalia", mutta ajatus kauniista ylioppilaslakista ei toteutunut ihan onnistuneella tavalla. Kaulin kuorrutteen liian aikaisin, joten se ehti kuivahtaa pöydällä. Unohdin nimittäin sokerikreemin välistä, ja värkkäsin sen vasta kaulittuani valkoisen kuorrutteen. Valkoista oli myös liian vähän, koska se ei yltänyt koko lakin päälle. Onneksi musta reunanauha pelasti hieman, mutta silti kakku kurkisti kuorrutteen alta. Kuorrute ei myöskään ollut syöjien keskuudessa mikään menstys, lähes jokaiselle lautaselle jäi mustat ja valkoiset repaleet. Yritin pelastaa järkyttävää ulkomuotoa sinisillä sokerikukilla, mutta sekin oli melko säälittävä yritys. Kukaan ei myöskään uskaltanut ottaa kakusta kuvaa kovin läheltä, se raukka kun ei näyttänyt kovin houkuttelevalta.

 

Samoihin juhliin tein myös kaksi voileipäkakkua, joiden täyte- ja koristeluideat lainasin Kinuskikissalta. Toisen täytteestä tuli tosi vetinen ja kummankin kuorrutesulatejuustot valuivat melko pitkälti tarjoilulautasille.

Ristiäispäivä

Tyttäremme ristiäiskakut saavat kunnian olla blogini ensimmäiset epätäydellisyydet. Koristeden teko alkoi jo viikkoja sitten, tein sokerimassasta kukkasia. Myöhemmin väritin niitä kimallepulverilla ja lopulta lisäsin vielä helmiä keskelle. Täytekakun nimikoristeeksi tein ensin kaksi viiriä, joihin nimi tuli kimallegeelillä. Ne versiot alkoivat kuitenkin pöydällä odotellessaan tuntua rumilta, ja tein uuden mallin pastavärejä ja sivellintä apuna käyttäen. Välissä testasin myös, olisinko saanut leikattua sokerimassasta kirjaimia ilman muotteja, mutta eihän siitä mitään tullut.

Kakun täytteeksi sovelsin Pionilaakson mansikkatäytettä ja päälle halusin marsipaanikuorrutteen. Nykyään tunnen jo heikon osaamistasoni, joten tein kakun testiversion viime viikolla. Testasin ensin Pionilaakson ohjetta marsipaanimassasta, mutta sain siitä vain hirveää litkua. Kinuskikissan ohjeilla sitten onneksi onnistui. Testikakku oli pieni, tein sen kääretorttupohjasta ja kasasin lasikulhoon. Vaahtokarkkimössöä oli joka puolella, se oli erittäin tarttuvaa. En kuitenkaan oppinut ensimmäisestä kerrasta, vaan sain koko keittiön tahmeaksi myös varsinaisen kakun kuorrutteen kanssa... Testikakkuun pursottelin vielä nimen ja liimasin pari kukkasta koristeeksi, ettei se näyttäisi aknesta kärsivältä vaaleanpunaiselta kummitukselta.

Varsinainen täytekakku ei ollut yhtä kaunis kuin testiversio. Pohjiksi paistoin kaksi kääretorttulevyä. Ajattelin olla tehokas ja tehdä koko taikinasatsin kerralla, sitten paistaa kahdessa erässä. Ensimmäinen levy oli tosi ohut ja toinen paksu, en sittenkään osannut jakaa niitä ihan tasan. Täytettä tein kaksinkertaisen annoksen ja kakussa oli lopulta enemmän täytettä kuin kakkua. Tein vaahtokarkkimössön valmiiksi jo paria päivää aiemmin ja sitä olisi ehkä pitänyt vaivata vielä ennen kaulimista. Kakku oli sen verran vino, että laitoin sokerikreemiä ihan reilusti kuorrutteen  alle. Tulipahan syöjillä viikon sokeriannos täytettyä. Kuorrutteen pinnasta tuli ihan kuivan näköinen ja itse kakun pinta muistutti norsun nahkaa. Norsuissa vaan ei taida olla reikiä. Reiät paikkasin ovelasti sokerikukkasilla.

Toinen ristiäisten makea herkku oli kolmen suklaan juustokakku, jonka inspiraatio löytyi Kinuskikissan blogista. Pohjana Brownies-pohja ja täytteenä maitosuklaa- ja minttu-valkosuklaatäytteet. Päälle oli tarkoituksena laittaa suklaakiille ja hienoja suklaarullia koristeeksi. Pohjasta tuli ihana ja se sopi hyvin suklaakerrosten kanssa. Irtopohjavuokani osoittautui kuitenkin liian pieneksi ja askartelin siihen hienot lisäreunat voipaperista. Yllättävän toimiva ratkaisu! Maitosuklaatäyte onnistui myös mukavasti, mutta siinä vaiheessa hyvää tuuria oli ilmeisesti tullut liikaa, kun onnistuin mokaamaan minttukerroksen. Kovassa vauhdissa liivate unohtui tästä ylemmästä kerroksesta, ja huomasin asian tietenkin kun olin jo kipannut sen vuokaan ensimmäisen kerroksen päälle. Ajattelin kuitenkin suklaan jähmettävän täytettä sen verran, että kakkua voisi leikata ja syödä, kun asiaa ei kuitenkaan enää jälkeenpäin voinut korjata. Päätin varalta pakastaa kakun ja sulattaa vasta juhlapäivän aamuna. Jätin myös kiilteen tekemättä, kun pelkäsin liivatteettoman kerroksen romahtavan alta. Vastoinkäymisten jälkeen aloin tarmokkaana näpertää koristeita suklaasta. Piirsin leivinpaperille mallit suklaarullia varten, sulatin suklaan ja aloitin pursottelun. Rullia piti tulla kahdeksan ja liukuhihnapursottelun jälkeen oli vain todettava, että on tyydyttävä suklaalevyihin. Ensimmäiset levyt olivat ehtineet jähmettyä, eikä niitä saanut enää käärittyä rullalle. Levyt päätyivät tukemaan kakun seiniä, mietinhän alunperin myös hienon suklaareunuksen tekemistä. Reunus ei meinannut pysyä, joten kääräisin vielä nauhaa kakun ympärille. Kakusta tuli onneksi syömäkelpoinen, vaikkakin yläkerros oli vähän löysempää ja suklaareunat hankalasti leikattavat.